Siirry pääsisältöön

Bulgarialainen mahalasku


On niin täysin tuollainen olo, kuin viimeisessä pelissä otetussa kuvassa. Mahalasku, ja vielä bulgarialainen.

Menomatka meni ihan ok ja hotellikin löytyi helposti, kiitos Toni ja Timo. Ensimmäinen päiväkin meni kivasti, vaikka treenatessa oli tuskaisen kuuma. Pääsimme suoraan pääsarjaan ja illallinen maistui ihan hyvältä, mutta sitten alkoi tapahtua. Kaverille ruokamyrkytys, toiselle kaverille auringonpistos (kuumetta ja oksentelua), omalle joukkueelle kaksi tappiota, laukkuun aennut iso vesikanisteri ja kaikki vaatteet märkinä, huonosti toimiva suihku ja hissitön hotelli, jossa matka toiseen kerrokseen ison ja painavan (märät vaatteet) laukun kanssa.

Näitä seurasi uneton yö lentokentällä, että ehti ajoissa aamuyöllä lähtevään lentoon. Budabestissä kaikkien Varnassa ostettujen juomien takavarikointi väliturvatarkastuksessa, joita en ole ikinä ennen kohdannut, vaikka paljon olen matkustanutkin. Siis turvatarkastus heti lennon jälkeen, että pääsee lentokentälle. Onneksi pääsin sentään DIners Clubin loungeen nukkumaan pariksi tunniksi. Suomeen lentäessä kone oli täynnä lapsiperheitä, vieressä istui yksi levoton sielu, joka nojaili minuun, kun yritin nukkua, takana toinen, joka potki koko ajan istuimeeni ja availi ja sulki pöytää ja edessä vielä kolmas, joka huusi kurkku suorana. Onneksi olin niin väsynyt, etten kaikesta jaksanut piitata ja ulkopuolisen melun blokkaavat kuulokkeet.

Luulin kotiin päästyäni helpottavan, mutta ei. Korkea kuume, joka on minulle todella harvinaista, vatsa ihan hullun kipeä, hikoilua, sydämentykytystä, palelua ja hirveää lihas- ja nivelkipua. Töihinpaluu viivästyy siis viikolla, kun lääkäri määräsi lepoon ja tutkimuksiin. Edellisenä vuonna yksi kaveri sai kampylobakteerin ja nytkin turnauksessa puhuttiin, että jotain on liikkeellä enemmänkin, sekä minun oireita että ruokamyrkytyksiä.

Mutta näillä mennään ja yritetään parantua. SM-mitaleista taistellaan sitten viikonloppuna...

Kuva: www.cev.lu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa